Onnesta sekaisin

Viime viikolla tein kauan odotetun PLUSSA testin!! En vieläkään millään voi uskoa että se on totta!! Olen raskaana, ja ihan luomuna vielä!!

Kuukautis kiertoni on epäsäännöllinen joten on vaikeata tietää millä viikolla olen nyt... Viime kuukautiset alkoivat 1 marraskuuta. Netissä tehdyn raskauslaskurin mukaan olisin huomenna viikolla 9.  Ensimmäisen neuvola ajan sain 9.1.2015

Syy miksi silloin viime viikolla tein sen raskaustestin oli koska minulle yhtäkkiä alkoi oksettamaan kun lähdin koulusta kotiin. Mitään muita oireita ei ollut. Olin aivan varma että nega sieltä tulee, mutta jokin sanoi että minun piti ostaa se testi kuitenkin. Ostin halvimman mahdollisen rfsu testin.Tein testin iltapissasta mutta tulos oli silti todella selvä!! 2 tummaa viivaa ilmestyi siihen tikkuun. Aamulla tein uudestaan testin ja se oli myös tosi selkeä plussa.

Silloin kun tein sen testin mieheni ei ollut vielä kotona. Kun hän tuli kotiin yllätin hänet pienellä paketilla johon olin laittanut plussa testin ja pienen vauva pipon :) Olin niin odottanut sitä päivää jolloin saisin yllättää hänet!! Eikö se mene niin että nainen kosii plussa testillä ja mies sormuksella ;) 

 Yllätys oli hänelle kullä suuri, koska olimme molemmat luulleet ettemme ilman hormoonihoitoja saisi lasta. 

Rauskausoireita on tähän asti ollut pahoinvointi, palelu ja pyöryttävä olo.  Pahoinvointi on ollut pahinta aamullaamu mutta huonoa oloa  ilmaantuu myös päivällä,jos en syö tarpeeksi usein. Oksentanut olen vain aamulla. 

Minulla on hirveän kylmä kokoajan. Välillä tuntuu että palelen jopa silloin kuin seison kuumassa suihkussa tai makaan kahden paksun viltin alla :O Kuumetta minulla ei silti ole. 

Siitä asti kun sain positiivisen tuloksen raskaustestiin olen miettinyt olottaisinki kaksosia? Syy tähän on se että vatsa on jo nyt suurentunut!? Tottakai kyse voi myös olla turvotuksesta mutta jotenkin tuntuu että se ei millään  voi olla vain turvotusta? Oli miten oli toivottavasti kaikki siellä masussa on hyvin! En millääm jaksaisi odottaa sit 2 viikkoa että pääsen näkemään meidän aarretta siellä vatsassa


                       
                                         Tällaselta sielä vatsassa rv 9 näyttää


                           

Armoton pääkipu

Olen yli viikon verran kärsinyt jatkuvasta päänsärystä. Päänsärky alkaa heti kun herään aamulla. Välillä helpottaa kun saan raitista ilmaa välillä ei auta oikein mikään. Olen syönyt särkylääkettä noin 2 g päivässä.  Mies on hieronut olkapäitäni ja selkää mutta en ole ollut mitenkään pahemmin jumissa...tosin tänään ja eilen lihaksia on myös jomottanut, varmaan siksi koska jännitän lihaksiani niin paljon kun päätä särkee.
Ruokahalussani on myös tapahtunut jotakin...minulla ei oikein ole nälkä vaan pakotan itseni syömään säännöllisin valiajoin. Välillä huomaan että on jo ilta enkä ole syönyt juuri mitään koko päivänä.Yleensä ruoka maistuu minulle hyvin, ja nälkä kurnii vatsassa jos en ole
syönyt kunnolla.

Mielialani on hyvä, joten en epäile mitään masennukseen liittyvää, joka voisi aiheuttaa näitä oireita.
Aina kun tällaisia epämääräisiä oireita esiintyy alan heti ensimmäiseksi miettiä jos voisin olla raskaana. Jotenkin vähän huvittavaakin välillä kun aina mietin sitä ensimmäisenä. Kaipaan niin sitä omaa vauvaa. Välillä pelkään sitä ettei meille tule lasta koska ajattelen asiaa liikaa. Olen aktiivisesti yrittänyt keksiä kaikkea muuta tekemistä joka saisi minn ajatukseni pois vauva ajatuksista

Edelliset kuukautiset alkoivat 1.11, eli tänään olisi kiertopäivä 23 (?)
En vielä uskalla testiä tehdä, pelkään niin että se on kuitenkin nega. Testin tekeminen  voi myös olla aivan liian aikaista, pitää odottaa ainakin pari päivää vielä...kiertoni on hyvin epäsäännöllinen, joten siitä on vaikeata päätellä mitään...
Ajattelin varata ajan hierojalle lähi päivinä. Jos hieronta ei poista kipua pitää vissiin
varata aika lääkärille

Pelkään että taas petyn aivan valtavasti jos en olekkaan raskaana. Tosin olen asennoitunut siihen että en voi tulla raskaaksi ilman mitään hormoonihoitoa. Tänään on 9 päivää siihen kun meillä on aika naistenklinikalle, ja se tuntuu jotenkin tosi helpottavalta ajatukselta.

Rakkaudella Alina

Pelkäämmekö tavallisuutta?

Mikä on oikeastaan tavallisuus? Eikö se ole inhimillinen asia mikä on meissä  ihmisissä, ammatista, ulkonäöstä tai rahasta riippumatta? Kaikilla ihmisillä on kuitenkin samat perustarpeet haluamme tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi.

Nykyään arvostetaan pärjäämistä, kontrollia, kestämistä ja onnistumista. Haluamme " täydellisen" kropan, arvostetun ammatin, hienon asunnon ja " täydelissen" kumppanin. Mutta miten tärkeitä asioita nämä oikeastaan ovat? Tekevätkö ulkoiset asiat meidät onnelliseksi?

Jos luulee että "pääsee" tavallisuudestaan suorittamalla ja pyrkimällä huippuelämään, niin on väärässä. Keskeneräisyys tai tavallisuus ei poistu vaikka miten suorittaisi.

Koska nyky yhteiskunta arvostaa vahvuutta ja menestystä, monet kadottavat kyvyn näyttää omaa haavoittuvuuttaan ja haurauttaan. Monet ihmiset rakentavat ympärilleen ikäänkuin suojamuurin esimerkiksi lihaksikkaan kropan, silikonitissien, arvostetun ammatin ja uran avulla. Vahva ulkokuori kätkee usein sisäänsä hauraan ja epävarman sisuksen. Nämä ihmiset kaipaavat jatkuvaa hyväksyntää muilta, koska ilman tätä he voivat huonosti. Jos ihminen taas on tyytyväinen itseensä, hänen ei myöskään tarvitse suorittaa asioita, koska sisimmässään hän tietää että kelpaa ja on hyvä sellaisena kun on.

Joka puolelta tuputetaan niksejä miten saada itsensä, elämänsä ja parisuhteensa viritettyä huippuvireeseen ja  huippuonnelliseksi. Kokoajan pitäisi puristaa itsestään ulos enemmän kun mitä jaksaisi. Onnellisuus löytyy kuitenkin paljon pienemmistä asioista, mitä ajattelemme. Emme tarvitse sitä kallista laukkua tai huippu treenattua kroppaa jotta voisimme olla tyytyväinen. Onnellisuus löytyy paljon lähempää, tavallisesta arjesta. Voimme ja saamme olla tyytyväisiä siitä mitä meillä on. Meidän ei tarvitse jatkuvasti tavoitella jotain uutta ja hienompaa.

Tavallisuus on oikeastaan meidän jokaisen perustarpeita kuten armo, rakkaus, hyväksyntä , ruoka ja syli. Parisuhteessa arjen pienet huomionosoitukset, viestit, yhteinen aika ja hyvä ruoka tuovat elämäämme onnea.
Onnelliseen elämään ja parisuhteeseen kuuluu myös se että välillä on vähän  tylsää ja yksinäistä. Ilman näitä hetkiä emme pystyisi yhtä hyvin nauttimaan toisistamme,
ja  kaikesta ihanasta mitä ympärillämme on.

Rakkaudella Alina

Ihanat tuoksut

On mielenkiintoista huomata, miten tuoksuilla on niin suuri vaikutus mielialaan ja hyvinvointiin, vaikka ihmisellä onkin suhteellisen huono hajuaisti esimerkiksi moneen eläimeen verrattuna.
Raikas ilma sateen jälkeen, vasta leivotut pullat,  kardemumman ja kahvipurun tuoksu... joitakin esimerkkejä sellaisista tuoksuista jotka saavat minut hyvälle tuulelle.
Lempi tuoksuni on  mieheni ihon tuoksu, hänen ominaistuoksunsa jota ei oikein  voi sanoin kuvailla. Voisin "impata" hänen ihoa tunti tolkulla! Tuoksu luo minussa turvallisuutta ja nautintoa. Se saa minit myös seksuaalisesti kiihottumaan.
On tuksuja jotka herättävät meissä muistoja. Minulle tulee aina kellarin tuoksusta mieleen lapsuus mummin ja ukin luona. Heillä oli kellari josta me aina haettiin esim. mehua tai  perunaa
Eri ihmisten kotona tuoksuu myös erillaiselta. Joidenkin luona tuoksu on todella voimakas ja toisilla taas miedompi. Usein tuoksun huomaa varsinkin yövaatteista jos on ollut jonkun luona yötä. Olisi mielenkiintoista tietää millainen tuoksu meidän kotona on, sitä ei mitenkään itse pysty huomaamaan.

Rakkaudella Alina

Tervetuloa uudet ystävät

Sellaisen ihmisen löytäminen,joka samaistuvat meidän tunteisiimme jakokemuksiimme on maailman suurin onni.– Karl Splitter -

Aloitin tänä syksynä sairaanhoitaja opiskelut. Sain viime jakson kaikki kurssit hyväksiluettua, joten olen vasta viime viikolla tutustunut uuteen luokkaani. On se vaan aina niin mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia kavereita.

Jälleen kerran sain huomata miten pieni tämä maailma onkaan, ainakin suomenruotselaisissa piireissä :) Tutustuin tällä viikolla yhteen miespuoliseen luokkakaveriin. Vähän ajan juttelun jälkeen  kävi ilmi, että hän on ystäväni lapsuuden kaveri. Olen nähnyt hänet joskus ehkä  20 vuotta sitten, kun hän oli vielä pieni poika. Jotenkin niin hassua ja ihmeellistä. 

Kuka olisi arvannut että opiskelemme samaa alaa 20 vuoden päästä!

Odotan innolla että pääsen juttelemaan myös muiden luokkalaisteni kanssa. 

Kannustaisin kaikkia miettimään seuraavia asioita;

-Ketkä kolme ihmistä ovat olleet tukenasi vaikeina hetkinä?

-Nimeä kolme ihmistä jotka ovat arvostaneet sinua ja saanet sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi?

Minulle tulee ainakin heti mieleen ketkä nämä ihmiset ovat. Oletko sinä muistanut kertoa heille miten tärkeitä he ovat olleet ja ovat sinulle? Jos et ole muistanut tehdä sitä aikaisemmin, niin tee se nyt :)

Kohtaamisia

Kuluvana viikonloppuna vietimme pyhäinpäivää. Kävimme mieheni kanssa eilen viemässä pari kynttilää hautausmaalle ja muistelimme heitä jotka eivät ole enää luonamme.
Edesmenneiden ihmisten lisäksi, olen miettinyt myös ylipäätänsä eri ihmisten kohtaamisia. On se niin ihmeellistä miten ympärillemme muodostuu ikäänkuin verkko joka menee eri suuntiin. Joillakin ihmisillä on tietty tehtävä elämässämme, ja poistuvat sitten kun tämä vaihe elämässämme on läpikäyty. Koska tahansa voi tavata jonkun ihmisen joka avaa itsessä jotain aivan uuttaa ja kokematonta. Jotkut ihmiset ovat elämässämme vain hetken aikaa kun toiset ihmissuhteet taas jatkuvat läpi koko elämämme.

Syömishäiriön myötä olen kohdannut monta ammattiauttajaa joista monet ovat jättäneet elämääni jonkinlaisen jäljen. Tavallaan on surullista etten todennäköisesti tule juttelemaan heille enää ikinä. He ovat ikäänkuin tehneet tehtävänsä minun elämässäni, heillä oli jokin funktio.
Yläasteella minulla oli liikunnanopettaja josta pidin kovasti. Yhdeksännen luokan lopussa hän kysyi jos haluaisin tulla heille auttamaan lasten juhlien järjestelyissä. Menin sinne mielelläni, ja kävin myös sen jälkeen hänen luonaan kylässä. Hänestä tuli minulle todella tärkeä. Hän kuitenkin poistui elämästäni sairaalajaksoni myötä. Minusta tuntui että hän vetäytyi elämästäni sairastumisen vuoksi, hän ei ehkä tienyt miten suhtautua minuun kun olin sairaalassa.

Minulla on myös ollut hyviäkin ystäviä, jotka ovat olleet elämässäni tietyn ajanjakson. Usein nämä suhteet ovat alkaneet sekä loppuneet nopeasti. Ystävyys on ollut tosi intensiivistä mutta päättynyt nopeasti ja myös aika surullisesti. On pari ystävää joiden kohdalla en oikein vielkään ymmärrä miksi meidän ystävyytemme loppui. Elämäntilanteemme taisi ajaa meidät erilleen.

Melkein tasan vuosi sitten järjestin kaverilleni babyshowerit. Siellä tapasin ihanan ihmisen, joka on tänään yksi parhaimmista ystävistäni. Olemme melkein kun siskot. Tätä tapaamista ei välttämättä koskaan olisi tapahtunut jos en olisi järjestänyt niitä vauva juhlia. Elämä on joskus niin pienistä asioista kiinni...

Aina voi tapahtua uusi, meille merkittävä kohtaaminen. Kannattaa siis olla valpaana kun tapaa uuden ihmisen,  hän voi mullistaa elämämme.

Rakkaudella Alina 

Den ökade barnlösheten

Läste i dagen Hufvudstadsbaldet att barnlösheten har ökat i vårt land. Är det så konstigt på tanke på dagens karriärs samhälle?
Människor vill först skapa karriär och och jobba något år och  sedan först bilda familj. Barn kommer inte på beställning, och framförallt inte då kvinnan är långt över 30 år, och plötsligt bestämmer sig för att skaffa sitt första barn!  Utbildning kan man skaffa sig i vilken ålder som helst men barn kan man bara skaffa under den fertila åldern, som sjunker vid 30 års ålder, och ännu mer drastiskt efter 35 års åldern.

Ändå ses det som en dålig  lösning att skaffa barn mitt under studietiden? Borde inte man uppmuntra kvinnor att skaffa sina barn, då när hon är i den mest fertila åldern vid ca 20-25 år? Jag tycker att studerande kvinnor borde stödas i deras val att skaffa barn mitt i studierna! Tror att det kan bli för många kvinnor en stress beträffande tiden, när det är lämpligast att skaffa barn. Dels får man inte vara för gammal,men inte ändå för ung. Man borde skaffa sig ett bra yrke och hitta sin plats i samhället, som inte altid är så lätt för en ung människa. Det är inte så konstigt att många börjar må dåligt och insjuknar i en depression el ätstörning.

Fast jag vet att jag vill ha barn, har jag ändå själv en underliggande stress för vad andra kommer att tycka, om jag lyckas bli gravid under min studietid
Jag har bestämt mig för att jag inte vill att mitt liv skall gå i ett visst mönster. Jag är helt enkelt helt trött på alla måsten hit och dit. Har funderat på dem redan aldeles för länge, då när jag kämpade med min ätstörning.

 Fast vi hur försöker få kontroll över saker i våra liv, är det altid saker vi inte kan kontrollera eller bestämma över. En av dem är att bli gravid. Vissa blir det på en månad andra måste kämpa i flera år för att bli gravida. Om vi väntar på rätt tidpunkt för barn kan det tillsist bli försent. Allt här i livet har sin mening, ta dagen som den kommer.

Alina